Ja tänäyönä et löydä parempaa kuin tämä

Lupasin eilen kertoa lisää Elämäni miehestä, joten häntä siis tänään.
Seurustelin Em:n kanssa lähes kaksi vuotta, aina viime Joulukuuhun asti. Asuimme yhdessä ja suhteemme oli lähes täydellinen - omat elämät soljui hyvin käsikädessä yhteisen kanssa, lämpöä ja rakkautta riitti ja luottamus oli kunnossa. Jotain siitä kuitenkin puuttui, jonka takia halusin erota ja niin myös tehtiin.

Suhteemme alussa seksielämämme oli todella vilkasta, "ennätys" taisi olla 7 kertaa seksiä saman päivän aikana. Yllättäen tahti hiipui aikalailla kun muutimme yhteen ja loppupeleissä oli hyvä, jos peitto heilui edes kerran kahteen viikkoon - silloinkin se meni tasan niitä samoja raiteita, kuin koko suhteemme ajan. Käsipelit, suukokeilut, lähetyssaarnaaja, takaapäin ja täts it.

Em ei todellakaan ollut ensimmäinen sänkykumppanini. Muistaakseni lopetin laskemisen jossain 26-28 kohdalla, sen jälkeen oli vielä pari peitonheiluttajaa, ennen kuin juttumme em:n kanssa alkoi. Kuitenkin Em:n kanssa kokeilin paljon asioita, mitä en ollut ikinä ennen kenenkään kanssa tehnyt tai kokenut. Näihin lukeutuu mm. "b-rappu" ja yhden session aikana saadut monet orgasmit (paras taisi olla 5 peräkkäin..).

Vaikka loppupuolella seksiä oli vähän, oli se silti lähes aina mieletön kokemus - fyysisesti. Se onkin varmaan yksi syy, miksi olemme nyt eronkin jälkeen päädytty muutaman kerran samaan sänkyyn.

Niin kävi myös eilen. Olimme jo muutaman päivän viestitellyt, juteltu kuinka kiva olisi vaan olla lähellä ja nukkua jonkun vieressä. Kunnes sitten sunnuntai-päivän ratoksi otin suunnakseni vanhan kodin, meidän yhteisen kodin johon em jäi eromme jälkeen asumaan.

Loppuenlopuksi ilta kului aika tiivistikkin lakanoissa painien ja pakko myöntää, että todella kaipasin sitä. Seksiä ihmisen kanssa, joka tuntee kroppani kuin omansa, tietää mistä tykkää ja osaa tehdä juuri ne asiat, jotka saa koko vartaloni tärisemään puhtaasta nautinnosta. Ei paha sunnuntai ollenkaan.

Ainiin, kaikille kukkahattutädeille tiedoksi - nykyinen "suhteemme" em:n kanssa on täysin yhteistuumin sovittu ja molemmat tietävät missä mennään. Emme seurustele, kumpikin saa omassa elämässään tehdä mitä huvittaa, mutta välillä ne huvit kohtaavat ja silloin kumpikin osaa nauttia. Ei mitään sen kummempaa kaunaa tai ihmeellisyyksiä.

(ots. Teflon brothers, Stig, Meiju Suvas - seksikkäin jäbä)

Avaa siipesi ja lennä anna menneiden jo mennä

Aina välillä sitä saa tulla pilvilinnoista alas oikein ryminällä - niin kävi myös Perjantaina.
Kaikki alkoi oikeastaan jo viime syksynä, kun tutustuin uuteen työkaveriini, Junttiin. Kiinnostuin Juntista alunperin varmaan sen takia, että työyhteisömme on todella naispainotteinen ja miespuoliset työkaverit ovat enemmän kuin tervetulleita siihen joukkoon. Tulimme alusta alkaen hyvin juttuun ja nautin hänen seurastaan, mutten uskaltanut tehdä asialle mitään, koska seurustelin tuolloin vielä Elämäni miehen kanssa (se herra, kenen kanssa asuin 2 vuotta aina viime joulukuuhun asti. Tästä lisää joskus myöhemmin.) Juntti seurusteli tuolloin myös, mutta erottuani Em:stä aloimme jutella Juntin kanssa yhä enemmän. Aika pian myös hän erosi, mutta välillämme ei tapahtunut mitään kummempaa. Juttelimme vapaa-ajalla aina sillointällöin ja minusta tuntui, että välillämme olisi jotain.

Kunnes sitten eräänä Perjantaina lähdimme työporukalla ulos. Juntti ja eräs toinen työkaverini päätyivät meille yöksi ja loppujenlopuksi viettivät koko viikonlopun meillä. Juntti nukkui vieressäni, molempina öinä pitäen tiukasti sylissään. Viikonlopun jälkeen välimme selvästi viileni, Juntti ei enää jutellut minulle ja selvästi vältteli seuraani. Seuraavana viikonloppuna pojat päätyivät taas meille ja tällä kertaa menimme Juntin kanssa vähän pidemmälle. Pussailtiin ja oli siinä jotain käsipeliäkin. Nukuin sinä yönä sopivat 20 minuuttia ja aamulla lähdin omille menoilleni, Juntin jäädessä nukkumaan sänkyyni. Neiti B (kämppikseni) kertoi työkavereideni jääneen meille koko Lauantai-päiväksi ja myöhemmin myös kertoi, kuinka mukava ja ehkä vähän flirttailevakin Juntti oli häntä kohtaan ollut. Tämän jälkeen Juntin mielenkiinto siirtyi selvästi Neiti B:hen, minun kysymyksiini hän ei vastannut enää ollenkaan, mutta Neiti B:lle jutteli minkä kerkesi.

Olin jo päättänyt unohtaa koko kusipään, kunnes tällä viikolla Juntti antoi taas ymmärtää kiinnostuksensa minua kohtaan. Ja niin tätä tyttöä taas vietiin kuin pässiä narussa. Toissailtana vietettiin taas iltaa vähän isommalla työporukalla ja minä hölmönä romantikkona olin tietty kuvitellut, että nyt tapahtuu taas jotain vähän enemmän, ehkä pääsisin taas pussailemaan tai ainakin ihan viereen. Toisin kävi. Juntti viihtyi todella hyvin erään toisen työkaverimme seurassa, lähes oman äitinsä ikäisen naisen kanssa. Ei sillä, tämä nainen on kyllä ikäisekseen todella kaunis ja hyväkroppainen, mutta en olisi IKINÄ voinut uskoa, että Juntti päätyy hänen kanssaan pussailemaan.

Niin inhottavalta kuin tuntuukaan myöntää, hävisin itseäni tuplasti vanhemmalle yh-äidille. Minä, nuori, nätti ja ihana. Tai näitä ainakin yrittää itselleni hokea, etten vaipuisi täysin epätoivoon :D

Joku viisas taisi sanoa, ettei Juntin kaltainen mies ole arvoiseni ja sitä yritän nyt uskoa. Mutta miksi en pääse yli, hän tulee uniini ja päivätkin menee häntä ajatellen. Nyt jos koskaan tekisi mieli lähteä jonnekkin todella kauas, Tiibetin vuorille meditoimaan tai muuta vastaavaa.

(ots. NMB - Maailma on sun)

Pidit hetken musta kiinni, minä tahdoin suudella

Kirjoitin neljä vuotta sitten blogia, jossa kerroin (ajoittain epätoivoisista) yrityksistäni löytää elämäni se oikea. Blogin aikana sitä ei löytynyt - eikä itseasiassa sen jälkeen. Välillä kyllä luulin niin jo käyneen, nimittäin Tammikuussa 2011 tapasin miehen, jonka kanssa jaoimme pian yhteisen kodin ja sängynkin. Kahden vuoden yhdessäolon jälkeen kuitenkin tajusin, ettei elämä ole sitä mitä haluaisin - pakkasin tavarani ja muutin kimppakämppään hyvän ystäväni, aikalailla samassa tilanteessa olevan neidin kanssa (kutsuttakoon kämppistäni jatkossa nti B:ksi).

Ja tässä sitä nyt ollaan. Teiniyden ja kolmenkympin kriisin välissä, etsimässä itseään loputtomasta kaksilahkeisten suosta. Tälläkertaa en aseta itselleni mitään takarajaa - oikeastaan en edes samoja tavoitteita kuin viimeksi. Unohdan kunnianhimoni ja päätän, että tämä blogi on paikka tapaamilleni ihmisille. Itsensä ymmärtäminen on niin paljon helpompaa, kun muistaa mitä on tehnyt aiemmin - ja kenen kanssa.