Pidit hetken musta kiinni, minä tahdoin suudella

Kirjoitin neljä vuotta sitten blogia, jossa kerroin (ajoittain epätoivoisista) yrityksistäni löytää elämäni se oikea. Blogin aikana sitä ei löytynyt - eikä itseasiassa sen jälkeen. Välillä kyllä luulin niin jo käyneen, nimittäin Tammikuussa 2011 tapasin miehen, jonka kanssa jaoimme pian yhteisen kodin ja sängynkin. Kahden vuoden yhdessäolon jälkeen kuitenkin tajusin, ettei elämä ole sitä mitä haluaisin - pakkasin tavarani ja muutin kimppakämppään hyvän ystäväni, aikalailla samassa tilanteessa olevan neidin kanssa (kutsuttakoon kämppistäni jatkossa nti B:ksi).

Ja tässä sitä nyt ollaan. Teiniyden ja kolmenkympin kriisin välissä, etsimässä itseään loputtomasta kaksilahkeisten suosta. Tälläkertaa en aseta itselleni mitään takarajaa - oikeastaan en edes samoja tavoitteita kuin viimeksi. Unohdan kunnianhimoni ja päätän, että tämä blogi on paikka tapaamilleni ihmisille. Itsensä ymmärtäminen on niin paljon helpompaa, kun muistaa mitä on tehnyt aiemmin - ja kenen kanssa.